"My name is Amsterdam"

     Huomenta kaikille!
    Olen nyt Amsterdamissa. Ei voi sanoo oikee mitää. Aika sanattomaks vetää. Ekaksi kuitenkin hieman viimeaikaisia tapahtumia.
    Olin Hannan ja Mikan hellässä hoivassa pari yötä. Niiden kaks koiraa on jotain maailman siisteimpiä! Osaa kaikkii temppui ja menee luonto-ohjelmista ihan sekasin. Reissumies ei kuitenkaan voi liian kauan olla samassa paikassa, joten lähtö oli edessä. Lähdin Amsterdamiin, kuultuani siitä paljon villejä tarinoita.
     Ensimmäinen asia, jonka huomasin, ku tulin tohon centralille, oli se jatkuva kannabiksen haju. Tuntu siltä, et jokainen vitun turisti kävelis jointti kädessä. Etsiydyin sitte hotellilleni, mikä ei menny aivan suunnitelmien mukaisesti. Reittini kulki red lightin jonku homobaarin editse, mikä oli niin täynnä sakkia, et huhhuh.  En päässy kauheen pitkälle, ku jo joku huusi mua soittamaan. Päädyin sitte puolen tunnin verran soittamaan skebaa siinä baarin edustalla, minkä jälkeen olinkin pari kymppiä rikkaampi. Pääsin vihdoin lähtemään hostelliini.
    Hostelli oli semmonen suht perus. Ei mitää ihmeempiä sanottavia. Heivasin kamat lockerii ja lähin katsastaa kaupunki. Kitara tietysti mukana.
     Täs vaihees tuli tämmönen pieni downari tähän mestaan. Tajusin, et vittu 50% populast on tullu vetää kamaa tähän kylään ja 40% on tullu nussii huoria. Siihen jää sit se ~10% jotka on tullu vähä kattelee kaupunkia. Useimmat tekee kaiketi tätä kaikkea. Säälittää kyl ne perus jenkkituristit, jotka tulee viikoks tänne, ja liikkuu väliä Hostel-Coffee Shop-McDonalds-Hostel. Hienoa elämää, saatana. Tai sit ne kuvottavat papat, jotka kattelee kuola valuen punaisten valojen loisteessa nuoria tyttöjä miettien kenet valitsisivat. En yhtää epäile, etteikö Amsterdam oo tän tyyppisten kokemusten hakijoille maailman siistein paikka. Ei vaan itteeni oikee taho kiinnostaa semmonen. Päätin siis hakeutua johonki paikallisten seuraan, jotta tästä sais jotai irtiki.
   Löysin semmosen pienen kahvilan kaupungin laitamilla, jonne sit iskin. Sisäl oli pariskunta, jotka oli kotoisin Dublinista. Ajauduin niiden kanssa keskusteluun. Käytiin läpi siinä parissa tunnissa eri maiden juomakulttuuria, sotia, armeijaa, juhlatapoja ymsyms. Hauskoja tyyppejä. Täytyy käydä moikkaamassa, sitten kun käväsen siellä puolen rapakkoa. Juttelin myös baarimikon kanssa.
   Baarimikko, eli kyseisen baarin omistaja, oli asunu jo Damis yhdeksän vuotta. Hauska äijä. Vihaa turisteja. Se selitti, et tää nyt on tämmönen turistien temmellyslandia tää Dami. Täkäläisetkää ei kuullemma oikee tykkää tästä, et paikka on tunnettu siitä, et täällä saa huorata ja polttaa pilveä. Haha. Tulipahan seki asia sit selväks. Totesin, et vaikka on omalla tavalla vitun siistiä soittaa kitaraa kirkon lipan alla samaan aikaan, ku viiden metrin päässä on rivi ikkunatyttöjä, sateen ropistessa katuun. Uskomaton kokemus. Hyvin erikoista vetää Wonderwallia, ku sataa ja kirkko takana ja huorat huoraa. Inspiroivaa sanoisinko. Noh, kokemuksia kokemuksia. Päätin siis suht hyvissä ajoissa käydä juomassa sen vikan bissen ja menin takas hostelliin nukkumaan.
    Päätin, et oon täällä vielä yhen yön, jonka jälkeen on suunta taas Mikan ja Hannan luokse, ku unohdin aurinkolasini sinne. Jokatapuksessa, keskiviikkona on tämän matkan loppu. Meikäläinen palaa Suomeen. Suku pääsee hengittämään jälleen, ku ei tarvi meikäläisestä stressata koko ajan.  On tässä nyt reissattu jo aika hyvin. Ei tässä varmaankaan enää muuta. Lisään kuvia heti ku kerkeän. Until then, my friends!

-Riv