.jpg)
Jees, eli niinkuin vanha sanonta menee, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tässä tapauksessa se tarkottaa mun reissun loppumista. Onha se ihan kiva päästä kotiin mut kyl sitä ois mieluusti reissannu vielä toisenki kuukauden. Noh. näin se vaan sit menee.
Hieman kuitenkin viimeaikaisia tapahtumia!
Toinen päiväni Amsterdamissa oli onneksi hiukan erilainen. Hollannin liberalismiin tottuu yllättävän nopeasti, joten asioista sai enemmän irti. Lähin siis ihan vaan kiertelemään ympäri Amsterdamia ja hypin välillä sporiin ja sit taas koitin päästä kartalle. Tätä mä duunasin koko päivän, kun illalla oli taas aika mennä soittelemaan Red Lightille.
Aikani soiteltuani eräässä kadunkulmassa, meikäläistä lähestyi joku outo mies. Tämä kyseinen ukko nyt ei kuitenkaan niin outo ollut, vaan taistelutoverini Kersantti Järvimäki! Soitin tietysti biisin loppuun, jonka jälkeen "mitä vittua" -reaktio pääsikin valloilleen. Hän oli lomailemassa ja bongas meitsin ja tuli sanoo moi. Hahah. What are the odds?
Käytiin yhessä bissellä ja kertailtiin vähän viimeajan tapahtumia. Tämän jälkeen menin sitte KFC:n kautta takasin hostellille nukkumaan. Aamulla ku oli lähtö takasin serkkuni Hannan luokse Heerenveeniin.
Täällä sitä nyt siis taas ollaan. Vähän omituiset fiilikset, kun on jo töitäki viikonlopuks. (ovihommia viel.... fuuuuuu) Noh, tänää illalla jo kotona. Pakko kerätä nopee rahaa ja lähtee uusiks! Seuraavaksi käyn vähä tsekkailee, et miten ne britit osaa hommansa. ;-)
Kaikille, jotka kelaa reissuunlähtöä millään tasolla, antaa palaa. Mä olin yksin, minibudjetilla, vailla päämäärää mut suurella tunteella liikkessä. Oli niin hauskaa ja kivaa ja vittu ties mitä, et ei mitään rajaa. Täysi vapaus koko ajan. Maisemat, ruuat, ymsyms! Tää on ollu niin siistii, et suosittelen kaikille.
Lisäksi, osa teistä, jotka minutkin tuntevat, tietävät, että tämmöiseen blogiin en ole voinut kaikkea kirjoittaa. Eli jos kiinnostaa niin ota yhteys meikäläiseen nii kerron mitä lisähöysteitä on tapahtunut "behind the scenes".
Meikäläisen bloggaaminen ei varmastikkaan lopu tähän. Varmasti tulee lisää päivitystä joskus, eli pysykää tutkalla!
Ensi päivitykseen!
-Reissu River
keskiviikko 18. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
"My name is Amsterdam"
Huomenta kaikille!
Olen nyt Amsterdamissa. Ei voi sanoo oikee mitää. Aika sanattomaks vetää. Ekaksi kuitenkin hieman viimeaikaisia tapahtumia.
Olin Hannan ja Mikan hellässä hoivassa pari yötä. Niiden kaks koiraa on jotain maailman siisteimpiä! Osaa kaikkii temppui ja menee luonto-ohjelmista ihan sekasin. Reissumies ei kuitenkaan voi liian kauan olla samassa paikassa, joten lähtö oli edessä. Lähdin Amsterdamiin, kuultuani siitä paljon villejä tarinoita.
Ensimmäinen asia, jonka huomasin, ku tulin tohon centralille, oli se jatkuva kannabiksen haju. Tuntu siltä, et jokainen vitun turisti kävelis jointti kädessä. Etsiydyin sitte hotellilleni, mikä ei menny aivan suunnitelmien mukaisesti. Reittini kulki red lightin jonku homobaarin editse, mikä oli niin täynnä sakkia, et huhhuh. En päässy kauheen pitkälle, ku jo joku huusi mua soittamaan. Päädyin sitte puolen tunnin verran soittamaan skebaa siinä baarin edustalla, minkä jälkeen olinkin pari kymppiä rikkaampi. Pääsin vihdoin lähtemään hostelliini.
Hostelli oli semmonen suht perus. Ei mitää ihmeempiä sanottavia. Heivasin kamat lockerii ja lähin katsastaa kaupunki. Kitara tietysti mukana.
Täs vaihees tuli tämmönen pieni downari tähän mestaan. Tajusin, et vittu 50% populast on tullu vetää kamaa tähän kylään ja 40% on tullu nussii huoria. Siihen jää sit se ~10% jotka on tullu vähä kattelee kaupunkia. Useimmat tekee kaiketi tätä kaikkea. Säälittää kyl ne perus jenkkituristit, jotka tulee viikoks tänne, ja liikkuu väliä Hostel-Coffee Shop-McDonalds-Hostel. Hienoa elämää, saatana. Tai sit ne kuvottavat papat, jotka kattelee kuola valuen punaisten valojen loisteessa nuoria tyttöjä miettien kenet valitsisivat. En yhtää epäile, etteikö Amsterdam oo tän tyyppisten kokemusten hakijoille maailman siistein paikka. Ei vaan itteeni oikee taho kiinnostaa semmonen. Päätin siis hakeutua johonki paikallisten seuraan, jotta tästä sais jotai irtiki.
Löysin semmosen pienen kahvilan kaupungin laitamilla, jonne sit iskin. Sisäl oli pariskunta, jotka oli kotoisin Dublinista. Ajauduin niiden kanssa keskusteluun. Käytiin läpi siinä parissa tunnissa eri maiden juomakulttuuria, sotia, armeijaa, juhlatapoja ymsyms. Hauskoja tyyppejä. Täytyy käydä moikkaamassa, sitten kun käväsen siellä puolen rapakkoa. Juttelin myös baarimikon kanssa.
Baarimikko, eli kyseisen baarin omistaja, oli asunu jo Damis yhdeksän vuotta. Hauska äijä. Vihaa turisteja. Se selitti, et tää nyt on tämmönen turistien temmellyslandia tää Dami. Täkäläisetkää ei kuullemma oikee tykkää tästä, et paikka on tunnettu siitä, et täällä saa huorata ja polttaa pilveä. Haha. Tulipahan seki asia sit selväks. Totesin, et vaikka on omalla tavalla vitun siistiä soittaa kitaraa kirkon lipan alla samaan aikaan, ku viiden metrin päässä on rivi ikkunatyttöjä, sateen ropistessa katuun. Uskomaton kokemus. Hyvin erikoista vetää Wonderwallia, ku sataa ja kirkko takana ja huorat huoraa. Inspiroivaa sanoisinko. Noh, kokemuksia kokemuksia. Päätin siis suht hyvissä ajoissa käydä juomassa sen vikan bissen ja menin takas hostelliin nukkumaan.
Päätin, et oon täällä vielä yhen yön, jonka jälkeen on suunta taas Mikan ja Hannan luokse, ku unohdin aurinkolasini sinne. Jokatapuksessa, keskiviikkona on tämän matkan loppu. Meikäläinen palaa Suomeen. Suku pääsee hengittämään jälleen, ku ei tarvi meikäläisestä stressata koko ajan. On tässä nyt reissattu jo aika hyvin. Ei tässä varmaankaan enää muuta. Lisään kuvia heti ku kerkeän. Until then, my friends!
-Riv
Olen nyt Amsterdamissa. Ei voi sanoo oikee mitää. Aika sanattomaks vetää. Ekaksi kuitenkin hieman viimeaikaisia tapahtumia.
Olin Hannan ja Mikan hellässä hoivassa pari yötä. Niiden kaks koiraa on jotain maailman siisteimpiä! Osaa kaikkii temppui ja menee luonto-ohjelmista ihan sekasin. Reissumies ei kuitenkaan voi liian kauan olla samassa paikassa, joten lähtö oli edessä. Lähdin Amsterdamiin, kuultuani siitä paljon villejä tarinoita.
Ensimmäinen asia, jonka huomasin, ku tulin tohon centralille, oli se jatkuva kannabiksen haju. Tuntu siltä, et jokainen vitun turisti kävelis jointti kädessä. Etsiydyin sitte hotellilleni, mikä ei menny aivan suunnitelmien mukaisesti. Reittini kulki red lightin jonku homobaarin editse, mikä oli niin täynnä sakkia, et huhhuh. En päässy kauheen pitkälle, ku jo joku huusi mua soittamaan. Päädyin sitte puolen tunnin verran soittamaan skebaa siinä baarin edustalla, minkä jälkeen olinkin pari kymppiä rikkaampi. Pääsin vihdoin lähtemään hostelliini.
Hostelli oli semmonen suht perus. Ei mitää ihmeempiä sanottavia. Heivasin kamat lockerii ja lähin katsastaa kaupunki. Kitara tietysti mukana.
Täs vaihees tuli tämmönen pieni downari tähän mestaan. Tajusin, et vittu 50% populast on tullu vetää kamaa tähän kylään ja 40% on tullu nussii huoria. Siihen jää sit se ~10% jotka on tullu vähä kattelee kaupunkia. Useimmat tekee kaiketi tätä kaikkea. Säälittää kyl ne perus jenkkituristit, jotka tulee viikoks tänne, ja liikkuu väliä Hostel-Coffee Shop-McDonalds-Hostel. Hienoa elämää, saatana. Tai sit ne kuvottavat papat, jotka kattelee kuola valuen punaisten valojen loisteessa nuoria tyttöjä miettien kenet valitsisivat. En yhtää epäile, etteikö Amsterdam oo tän tyyppisten kokemusten hakijoille maailman siistein paikka. Ei vaan itteeni oikee taho kiinnostaa semmonen. Päätin siis hakeutua johonki paikallisten seuraan, jotta tästä sais jotai irtiki.
Löysin semmosen pienen kahvilan kaupungin laitamilla, jonne sit iskin. Sisäl oli pariskunta, jotka oli kotoisin Dublinista. Ajauduin niiden kanssa keskusteluun. Käytiin läpi siinä parissa tunnissa eri maiden juomakulttuuria, sotia, armeijaa, juhlatapoja ymsyms. Hauskoja tyyppejä. Täytyy käydä moikkaamassa, sitten kun käväsen siellä puolen rapakkoa. Juttelin myös baarimikon kanssa.
Baarimikko, eli kyseisen baarin omistaja, oli asunu jo Damis yhdeksän vuotta. Hauska äijä. Vihaa turisteja. Se selitti, et tää nyt on tämmönen turistien temmellyslandia tää Dami. Täkäläisetkää ei kuullemma oikee tykkää tästä, et paikka on tunnettu siitä, et täällä saa huorata ja polttaa pilveä. Haha. Tulipahan seki asia sit selväks. Totesin, et vaikka on omalla tavalla vitun siistiä soittaa kitaraa kirkon lipan alla samaan aikaan, ku viiden metrin päässä on rivi ikkunatyttöjä, sateen ropistessa katuun. Uskomaton kokemus. Hyvin erikoista vetää Wonderwallia, ku sataa ja kirkko takana ja huorat huoraa. Inspiroivaa sanoisinko. Noh, kokemuksia kokemuksia. Päätin siis suht hyvissä ajoissa käydä juomassa sen vikan bissen ja menin takas hostelliin nukkumaan.
Päätin, et oon täällä vielä yhen yön, jonka jälkeen on suunta taas Mikan ja Hannan luokse, ku unohdin aurinkolasini sinne. Jokatapuksessa, keskiviikkona on tämän matkan loppu. Meikäläinen palaa Suomeen. Suku pääsee hengittämään jälleen, ku ei tarvi meikäläisestä stressata koko ajan. On tässä nyt reissattu jo aika hyvin. Ei tässä varmaankaan enää muuta. Lisään kuvia heti ku kerkeän. Until then, my friends!
-Riv
perjantai 13. elokuuta 2010
Suuntana Hollanti!
Päivää vain kaikille!
Niinkuin otsikosta ehkä fiksummat jo tajusivat, seuraavaksi on suuntanani on Hollanti ja siellä Heerenveen. Serkkuni Hanna asuu siellä ja oon menossa hänen ja hänen aviomiehensä Mikan luo vierailemaan. Jälleen kerran tiedossa on lepoa ja hyvää kotiruokaa. Kelpaa mulle.
Eilen käytiin Tian kanssa hieman kaupungilla(Brysselissä, jos joku ei muista/tiedä) syömässä ja katselemassa nähtävyyksiä. Isoja ja vanhoja rakennuksia löytyy täältä päin suhteellisen paljon. Tia osti kotiin vietäväksi jotain konvehteja. Itse hommasin parit postikortit kotiin lähetettäväksi. Käytiin jossai vähä epämääräisessä kiinalaisessa paikassa syömässä. Ruoka oli hyvää. njam njam.
Blaaah. Ei tässä oikeen keksi mitään muuta. Kohta on paluu kotiin. Rahaa on jäljellä se 180e, joten ei paljon enää bailata missään.
Tarvisin jostain vielä työpaikanki, ku tuun Suomeen. Kellää mitään hyviä ideoita? Itsensä myyminen ei ole hyvä idea.
-rivr
Niinkuin otsikosta ehkä fiksummat jo tajusivat, seuraavaksi on suuntanani on Hollanti ja siellä Heerenveen. Serkkuni Hanna asuu siellä ja oon menossa hänen ja hänen aviomiehensä Mikan luo vierailemaan. Jälleen kerran tiedossa on lepoa ja hyvää kotiruokaa. Kelpaa mulle.
Eilen käytiin Tian kanssa hieman kaupungilla(Brysselissä, jos joku ei muista/tiedä) syömässä ja katselemassa nähtävyyksiä. Isoja ja vanhoja rakennuksia löytyy täältä päin suhteellisen paljon. Tia osti kotiin vietäväksi jotain konvehteja. Itse hommasin parit postikortit kotiin lähetettäväksi. Käytiin jossai vähä epämääräisessä kiinalaisessa paikassa syömässä. Ruoka oli hyvää. njam njam.
Blaaah. Ei tässä oikeen keksi mitään muuta. Kohta on paluu kotiin. Rahaa on jäljellä se 180e, joten ei paljon enää bailata missään.
Tarvisin jostain vielä työpaikanki, ku tuun Suomeen. Kellää mitään hyviä ideoita? Itsensä myyminen ei ole hyvä idea.
-rivr
Kuvia sieltä ja täältä!
 |
| Suomalainen Merimieskirkko |
 |
| Päivän myöhässä tulee kuullemma. |
 |
| Ehkä siistein vessa ikinä |
 |
| Tia ja Reissaaja |
 |
| Turistimagneetti Brysselissä |
 |
| Sama aukio |
 |
| Antwerpenin juna-asema. |
 |
| Laskuvarjoilua dyyneillä Arcachonissa |
 |
| uuuh |
 |
| "Hajotkaa pakkaseen" |
 |
| Oikeanpuolimmainen on siis se "mökki" |
 |
| Beeeaacchhh |
torstai 12. elokuuta 2010
Kilometrejä kertyy!
Heippa vain kaikki innokkaat pikku jordgubbenit, jotka tätäkin taas lukevat!
Nyt on taas kilometrejä kertyny muutama sata lisää!
Kaiken kaikkiaan taas hieman viimeaikojen tapahtumia.
Olin siis Arcachonissa hieman lepäämässä rankan Pariisin jälkeen. Vietin todellisia reissaajan unelmapäiviä ollessani siellä. NIIN hyvää ruokaa ja paljon lepoa. Auringossakin tuli makoiltua. Käytiin vähä veneilemässäkin yks päivä. Mentiin vähä semmoselle hiekkasärkälle jotai hengailee. Tosi kauniita maisemia. Siel oli kans Euroopan suurimmat hiekkadyynit. Jengi veteli siel jollai laskuvarjoilla, ku se ilma kuumenee siin hiekal nii paljo, et ne voi vaan lennellä siinä. Huhhuh. Ois ollu makee koittaa. Tällä budjetilla ei kyl kauheesti laskuvarjoja vuokrailla. Sitä rentoutumista kesti sen muutaman yön, jonka jälkeen olikin aika suunnata takaisin tien päälle, eihän sitä reissumies voi liian pitkään pysyä yhdessä paikassa, vaikka paikka olikin todella mahtava ja ihania sukulaisia hostaamassa. Päätin lähteä takaisin Pariisiin.
Pariisissa ei tällä kertaa tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Vanhassa apartmentissa ei ollut tilaa nii jouduin toiseen paikkaan. Tää uus oli tosi makeesti sisustettu. Oli kultaista seinää ja pop-taidetta. Sieltäki piti sitte lähteä. Päätin lähteä Belgiaan, Antwerpeniin katsomaan ystävääni Tia Vähäsarjaa, joka minut kutsui kyläilemään. Tia on töissä merimieskirkolla, joka on siis suomalainen kirkkolafka. Merimieskirkos on sauna, Lapin Kultaa, majoitusta, ruisleipää, Koffia, Auran Sinappia ymstms. suomalaisia tuotteita. Se oli mukavaa. Istuin saunan lauteilla juoden Lapin Kultaa, ja heitin läppää rekkamies Markuksen kanssa. Outoa, mutta todella hienoa. Olin siellä yhen yön, jonka jälkeen Tia muuttikin Brysseliin. Ei mulla ollu mitään muutakaan nii lähin mukaan. Nyt oon sitte Brysselissä. Ihme paikka. Ei täs varmaa mitää muuta ihmeellistä. Vituttaa, ku ei tiiä yhtään paljo on rahaa jäljel. Sampopankki ei osaa pitää mun nettipankkitunnuksii kunnos, nii joutuu ihan sokkona elää rahan suhteen. Saatana. Rahat rupee kyl olee suht finaalis. Noi oli suht yllätyksellinen lisämeno noi varausmaksut juniin. Oon joutunu kulkee nyt lähes koko ajan vaan noil supernopeil junilla, nii varausmaksu on aina se reilu 20e. Viis junamatkaa nii siin on jo huntti. Le fuuuuuuuuu. Asuminen kans maksaa niin homona. Yksin ku reissaa nii ei kehtaa nukkuu missää ulkona. Pakko maksaa aina joku vitun kallis hostelli, ku halvat on tähä sesonkiaikaan niin harvassa. Noh, ei auta itku markkinoilla. Katotaan, kauan rahat riittää!
Ensi päivitykseen!
-Riv
Nyt on taas kilometrejä kertyny muutama sata lisää!
Kaiken kaikkiaan taas hieman viimeaikojen tapahtumia.
Olin siis Arcachonissa hieman lepäämässä rankan Pariisin jälkeen. Vietin todellisia reissaajan unelmapäiviä ollessani siellä. NIIN hyvää ruokaa ja paljon lepoa. Auringossakin tuli makoiltua. Käytiin vähä veneilemässäkin yks päivä. Mentiin vähä semmoselle hiekkasärkälle jotai hengailee. Tosi kauniita maisemia. Siel oli kans Euroopan suurimmat hiekkadyynit. Jengi veteli siel jollai laskuvarjoilla, ku se ilma kuumenee siin hiekal nii paljo, et ne voi vaan lennellä siinä. Huhhuh. Ois ollu makee koittaa. Tällä budjetilla ei kyl kauheesti laskuvarjoja vuokrailla. Sitä rentoutumista kesti sen muutaman yön, jonka jälkeen olikin aika suunnata takaisin tien päälle, eihän sitä reissumies voi liian pitkään pysyä yhdessä paikassa, vaikka paikka olikin todella mahtava ja ihania sukulaisia hostaamassa. Päätin lähteä takaisin Pariisiin.
Pariisissa ei tällä kertaa tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Vanhassa apartmentissa ei ollut tilaa nii jouduin toiseen paikkaan. Tää uus oli tosi makeesti sisustettu. Oli kultaista seinää ja pop-taidetta. Sieltäki piti sitte lähteä. Päätin lähteä Belgiaan, Antwerpeniin katsomaan ystävääni Tia Vähäsarjaa, joka minut kutsui kyläilemään. Tia on töissä merimieskirkolla, joka on siis suomalainen kirkkolafka. Merimieskirkos on sauna, Lapin Kultaa, majoitusta, ruisleipää, Koffia, Auran Sinappia ymstms. suomalaisia tuotteita. Se oli mukavaa. Istuin saunan lauteilla juoden Lapin Kultaa, ja heitin läppää rekkamies Markuksen kanssa. Outoa, mutta todella hienoa. Olin siellä yhen yön, jonka jälkeen Tia muuttikin Brysseliin. Ei mulla ollu mitään muutakaan nii lähin mukaan. Nyt oon sitte Brysselissä. Ihme paikka. Ei täs varmaa mitää muuta ihmeellistä. Vituttaa, ku ei tiiä yhtään paljo on rahaa jäljel. Sampopankki ei osaa pitää mun nettipankkitunnuksii kunnos, nii joutuu ihan sokkona elää rahan suhteen. Saatana. Rahat rupee kyl olee suht finaalis. Noi oli suht yllätyksellinen lisämeno noi varausmaksut juniin. Oon joutunu kulkee nyt lähes koko ajan vaan noil supernopeil junilla, nii varausmaksu on aina se reilu 20e. Viis junamatkaa nii siin on jo huntti. Le fuuuuuuuuu. Asuminen kans maksaa niin homona. Yksin ku reissaa nii ei kehtaa nukkuu missää ulkona. Pakko maksaa aina joku vitun kallis hostelli, ku halvat on tähä sesonkiaikaan niin harvassa. Noh, ei auta itku markkinoilla. Katotaan, kauan rahat riittää!
Ensi päivitykseen!
-Riv
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Come on pretty baby suck my balls all night!
Selitän tuon otsikon alempana.
Elikkä siis ensimmäiseksi pahoittelen tätä pitkää aikaa, joka Riverillä meni kokemuksia hakiessa! Viisi päivää ilman päivitystä. Toivotaan, ettei tapahtuisi enää uudestaa. Paitsi, jos kyseessä on yhtä hauskaa, mitä on tähänki mennessä ollut!
Peruutan ihan ensimmäiseksi puheeni pariisilaisten läpitöykedestä. Olin väärässä. Pariisilaiset on helvetin hauskaa sakkia, kunhan niitä lähestyy oikeella asenteella. Serkkuni Hanna opetti mulle hyvän tavan puhua ranskalaisille. Sen sijaan, että meen ja kysyn, "Excuse me, do you speak english?" joka näillä kokemuksilla kuulosti ranskalaisille "Bitch! Speak english cuz im too lazy to learn your language!" Tämä sai siis yleensä aikaan epäystävällistä vastakaikua yms. Niinkuin olin sanomassa, Hanna opetti mulle, että miten ranskaksi sanotaan, "Olen pahoillani, en puhu ranskaa, mutta puhutteko te englantia?" Kesti hetken oppia se, mutta heti kun sen läväytti keskustelun avaukseksi, hymy nousi ranskalaisten kasvoille ja vaikka he eivät englantia ois osannukkaan, he silti halusivat ja yrittivät auttaa kaikin keinoin. Hullua, miten pieni asia vaikuttaa kaikkeen. Eli kaikille Ranskaan matkustaville: "Je suis désolé, mais je ne parle pas Francais, mais parlez-vous Anglais?" Toimii ku junan vessa.
Sitten hieman tapahtumista yleisen hössötyksen jälkeen.
Australialaiset on ehkä maailman rennointa sakkia ... kunhan ekana tottuu siihen kammottavaan aksenttiin. "Oi mäit lets get som biä än steik mäit!" :D Tutustuin samassa hostellissa oleskeleviin Aussijätkiin Mattiin ja Lukeen. Joka ilta lähettiin niiden kans ulos, ja joka ilta Luke meni jonku ämmän kans hostelliin jo kahen aikaan ja minä ja Matt päädyttiin aina kaksisteen joskus 5-6 aikoihin. Ranskassa baarit voi olla kaiketi kuinka myöhään vaan auki, jos niist ei lähe meteliä. Meiän kantis Long Hop oli auki johki kahteen, (paitsi meille, jotka ensimmäisen illan jälkeen tutustuttiin omistajiin ja oltiin siel aina siihen asti, kunnes ne lähti himaan) jonka jälkeen me lähettiin aina metsästää jotain muita auki olevia paikkoja, tutustuen samalla täkäläisiin. Ranskalaiset on kyl outoo sakkii. Niin laidasta laitaan porukkaa, et huh huh. Kaikennäkösiin ihmisiin törmäiltiin koko ajan. Hankaluuksilta vältyttiin aika hyvin, ku se porukka, jossa liikuttiin, koostu vähintään neljästä isosta äijästä joka ilta. Ei tullu paljon mitkää riukukepit aukoo päätä, ku oltiin niin kovannnäkösiä. Hahhah. Tai sit syynä oli se, että tietoisesti koitettii välttää hankaluuksia. Kaikki illat meni kutakuinki seuraavan kaavan mukaan: päivät hengailtiin ja tsillailtiin, sit käytiin kaupas ostaa ruokatarvikkeet, tehtiin ruokaa, juotiin vähä viiniä, vähä olutta. Aussit oli aina yleensä aika hyväs laitamyötäses ku päästiin pubiin. Itse pidin mun juomisen joka ilta sillee, et oisin ollu ajokunnos koko ajan (max 1 alkoholiannos per 2h). Tämä toivottavasti hieman rauhoittaa äitiänikin, joka on aina niin kauhean huolissaan. Pubissa tutustuttiin aina uusiin ihmisiin, jotka oli kyl suurin osa aina englantilaisia. Paikka kun oli jonkin sortin English pub. Paikan sulkeuduttua, Matt ja minä lähettii jonnekki toiseen paikkaan, kun Luke aina lähti hostellille jonkun naisen kanssa. (usein se oli se sama aussimimmi) Sitten jossain vaiheessa, kun ei jaksettu enää riehua, palattiin Mattin kanssa takas hostellille. Yleensä mentiin aina kävellen. Matka oli kyl suht pitkä mutta se oli parasta aikaa kattella maisemia (ja häiritä töihin meneviä ihmisiä kyselemällä suuntaa). Viimeinen ilta oli sit jotain suht erikoista. Saman kaavan mukaan lähettiin liikkeelle, mut tällä kertaa päätettiin suunnata jonnekki klubille, pubien sijaan. Klubi oli Champs Elyseellä ja nimi oli Le Queen. Nimestä ois pitäny arvata jotain... Noh, sisään me kuitenki mentiin ja ensimmäiseks syvältä raapaseva sisäänpääsymaksu 20e aiheutti lähes uloslähtemisen. Päätettin kummiski jäädä. Mentiin tiskille ja otettiin bisset. (onneks sisäänpääsymaksuun sisälty yksi drinkkilippu) Paikka oli niin jäätävän kallis, et ei toisia otettu. Täs vaihees tajuttiin, et: "Ei saatana! Täähä on suht selvä homobaari!" Wikipedian mukaan paikka OLI joskus homobaari, mutta tiedustelutietojen mukaan paikka taisi olla vieläkin. Juotiin oluet ja päätettiin vähän tanssia. Päästiin tanssilattian reunalle, kun pari lihavahkoa äijää liimautu meiän kylkiin vähä liian lähelle ja alko sönköttää jotain. Sanottiin ystävällisesti, että ollaan heteroita ja ollaan kohta lähössä. Toinen usko. Toinen ei. Jatko mun korvaan kuiskailua. Täs vaiheessa jo ärähdin sille ja käskin sitä poistumaan. Se ilmeisesti kiihotti sitä läskiä sen verran, et se kouras mua palleista.
Virheliike
Samantien tempasin sitä äijää polvella ensiksi säkeille, jonka jälkeen niskasta kiinni ja toisella polvella palleaan. Jäi sitte siihen tanssilattialle keräilee itteensä. Täs vaihees päätettiin sit Mattin kans lähtee takas hostellille, kun meikäläisen junakin oli lähössä muutaman tunnin päästä siitä.
Päästiin takas hostellille ja Matt siinä kippaili vielä bisseä, ku meikäläinen keräili kamoja. Sanottiin hyvästit ja meikäläinen suuntas juna-asemalle samoilla silmillä. Kävin varaa ittelleni paikan junaan, jonka jälkeen hyppäsinki siihen junaan. Koko matkan nukuin ku tukki tavarani vyöllä kiinnitettyinä meikäläiseen (paranoidina varkaista) ja sit totesinki olevani Bordeauxissa. Hyppäsin toiseen junaan ja siirryin Arcachoniin, josta meikäläistä tultiinkin hakemaan. Tää paikka on siis kummisetäni siskon ja hänen miehensä "kesämökki", eli tämmöinen 1800-luvulla rakennettu nelikerroksinen huvila. Isäntäväki oli juuri veneretkellä, kun tulin tänne ja minulle sanottiin vaan, että asetu taloksi. Tarkoitukseni oli vähä lukea ja sen semmoista, mutta nukahdin sohvalle saman tien ja nukuin siinä iltaan asti. Syötiin isäntäväen kanssa herkullisia simpukoita, jonka jälkeen menin taas nukkumaan ja nukuin lähes yhteen asti päivällä. Takapihalta aukeaa suoraan biitsi, joten auringossa makaaminen oli pääasiassa päiväohjelmani.
Ei tässä mitään muuta ihmeellistä. Tämmöinen on ollu viikko Pariisissa ja toivottaan, että rahat riittäisi vielä pitkäksi aikaa.
-River
Ainii! Toi otsikko! Joo, Australialaiset esitteli mulle yhen helvetin hyvän hyvän bändin nimeltä Steel Panther. Se on överi-kasari-glamrockia pienellä parodisella lisäsäväyksellä maustettuna. Törkeät sanoitukset. Hauskat kylläkin. En muutakaan otsikkoo keksiny nii laitoin sit ton, koska tota me laulettiin koko viikko. Jää soimaan päähän aika pahasti.
Elikkä siis ensimmäiseksi pahoittelen tätä pitkää aikaa, joka Riverillä meni kokemuksia hakiessa! Viisi päivää ilman päivitystä. Toivotaan, ettei tapahtuisi enää uudestaa. Paitsi, jos kyseessä on yhtä hauskaa, mitä on tähänki mennessä ollut!
Peruutan ihan ensimmäiseksi puheeni pariisilaisten läpitöykedestä. Olin väärässä. Pariisilaiset on helvetin hauskaa sakkia, kunhan niitä lähestyy oikeella asenteella. Serkkuni Hanna opetti mulle hyvän tavan puhua ranskalaisille. Sen sijaan, että meen ja kysyn, "Excuse me, do you speak english?" joka näillä kokemuksilla kuulosti ranskalaisille "Bitch! Speak english cuz im too lazy to learn your language!" Tämä sai siis yleensä aikaan epäystävällistä vastakaikua yms. Niinkuin olin sanomassa, Hanna opetti mulle, että miten ranskaksi sanotaan, "Olen pahoillani, en puhu ranskaa, mutta puhutteko te englantia?" Kesti hetken oppia se, mutta heti kun sen läväytti keskustelun avaukseksi, hymy nousi ranskalaisten kasvoille ja vaikka he eivät englantia ois osannukkaan, he silti halusivat ja yrittivät auttaa kaikin keinoin. Hullua, miten pieni asia vaikuttaa kaikkeen. Eli kaikille Ranskaan matkustaville: "Je suis désolé, mais je ne parle pas Francais, mais parlez-vous Anglais?" Toimii ku junan vessa.
Sitten hieman tapahtumista yleisen hössötyksen jälkeen.
Australialaiset on ehkä maailman rennointa sakkia ... kunhan ekana tottuu siihen kammottavaan aksenttiin. "Oi mäit lets get som biä än steik mäit!" :D Tutustuin samassa hostellissa oleskeleviin Aussijätkiin Mattiin ja Lukeen. Joka ilta lähettiin niiden kans ulos, ja joka ilta Luke meni jonku ämmän kans hostelliin jo kahen aikaan ja minä ja Matt päädyttiin aina kaksisteen joskus 5-6 aikoihin. Ranskassa baarit voi olla kaiketi kuinka myöhään vaan auki, jos niist ei lähe meteliä. Meiän kantis Long Hop oli auki johki kahteen, (paitsi meille, jotka ensimmäisen illan jälkeen tutustuttiin omistajiin ja oltiin siel aina siihen asti, kunnes ne lähti himaan) jonka jälkeen me lähettiin aina metsästää jotain muita auki olevia paikkoja, tutustuen samalla täkäläisiin. Ranskalaiset on kyl outoo sakkii. Niin laidasta laitaan porukkaa, et huh huh. Kaikennäkösiin ihmisiin törmäiltiin koko ajan. Hankaluuksilta vältyttiin aika hyvin, ku se porukka, jossa liikuttiin, koostu vähintään neljästä isosta äijästä joka ilta. Ei tullu paljon mitkää riukukepit aukoo päätä, ku oltiin niin kovannnäkösiä. Hahhah. Tai sit syynä oli se, että tietoisesti koitettii välttää hankaluuksia. Kaikki illat meni kutakuinki seuraavan kaavan mukaan: päivät hengailtiin ja tsillailtiin, sit käytiin kaupas ostaa ruokatarvikkeet, tehtiin ruokaa, juotiin vähä viiniä, vähä olutta. Aussit oli aina yleensä aika hyväs laitamyötäses ku päästiin pubiin. Itse pidin mun juomisen joka ilta sillee, et oisin ollu ajokunnos koko ajan (max 1 alkoholiannos per 2h). Tämä toivottavasti hieman rauhoittaa äitiänikin, joka on aina niin kauhean huolissaan. Pubissa tutustuttiin aina uusiin ihmisiin, jotka oli kyl suurin osa aina englantilaisia. Paikka kun oli jonkin sortin English pub. Paikan sulkeuduttua, Matt ja minä lähettii jonnekki toiseen paikkaan, kun Luke aina lähti hostellille jonkun naisen kanssa. (usein se oli se sama aussimimmi) Sitten jossain vaiheessa, kun ei jaksettu enää riehua, palattiin Mattin kanssa takas hostellille. Yleensä mentiin aina kävellen. Matka oli kyl suht pitkä mutta se oli parasta aikaa kattella maisemia (ja häiritä töihin meneviä ihmisiä kyselemällä suuntaa). Viimeinen ilta oli sit jotain suht erikoista. Saman kaavan mukaan lähettiin liikkeelle, mut tällä kertaa päätettiin suunnata jonnekki klubille, pubien sijaan. Klubi oli Champs Elyseellä ja nimi oli Le Queen. Nimestä ois pitäny arvata jotain... Noh, sisään me kuitenki mentiin ja ensimmäiseks syvältä raapaseva sisäänpääsymaksu 20e aiheutti lähes uloslähtemisen. Päätettin kummiski jäädä. Mentiin tiskille ja otettiin bisset. (onneks sisäänpääsymaksuun sisälty yksi drinkkilippu) Paikka oli niin jäätävän kallis, et ei toisia otettu. Täs vaihees tajuttiin, et: "Ei saatana! Täähä on suht selvä homobaari!" Wikipedian mukaan paikka OLI joskus homobaari, mutta tiedustelutietojen mukaan paikka taisi olla vieläkin. Juotiin oluet ja päätettiin vähän tanssia. Päästiin tanssilattian reunalle, kun pari lihavahkoa äijää liimautu meiän kylkiin vähä liian lähelle ja alko sönköttää jotain. Sanottiin ystävällisesti, että ollaan heteroita ja ollaan kohta lähössä. Toinen usko. Toinen ei. Jatko mun korvaan kuiskailua. Täs vaiheessa jo ärähdin sille ja käskin sitä poistumaan. Se ilmeisesti kiihotti sitä läskiä sen verran, et se kouras mua palleista.
Virheliike
Samantien tempasin sitä äijää polvella ensiksi säkeille, jonka jälkeen niskasta kiinni ja toisella polvella palleaan. Jäi sitte siihen tanssilattialle keräilee itteensä. Täs vaihees päätettiin sit Mattin kans lähtee takas hostellille, kun meikäläisen junakin oli lähössä muutaman tunnin päästä siitä.
Päästiin takas hostellille ja Matt siinä kippaili vielä bisseä, ku meikäläinen keräili kamoja. Sanottiin hyvästit ja meikäläinen suuntas juna-asemalle samoilla silmillä. Kävin varaa ittelleni paikan junaan, jonka jälkeen hyppäsinki siihen junaan. Koko matkan nukuin ku tukki tavarani vyöllä kiinnitettyinä meikäläiseen (paranoidina varkaista) ja sit totesinki olevani Bordeauxissa. Hyppäsin toiseen junaan ja siirryin Arcachoniin, josta meikäläistä tultiinkin hakemaan. Tää paikka on siis kummisetäni siskon ja hänen miehensä "kesämökki", eli tämmöinen 1800-luvulla rakennettu nelikerroksinen huvila. Isäntäväki oli juuri veneretkellä, kun tulin tänne ja minulle sanottiin vaan, että asetu taloksi. Tarkoitukseni oli vähä lukea ja sen semmoista, mutta nukahdin sohvalle saman tien ja nukuin siinä iltaan asti. Syötiin isäntäväen kanssa herkullisia simpukoita, jonka jälkeen menin taas nukkumaan ja nukuin lähes yhteen asti päivällä. Takapihalta aukeaa suoraan biitsi, joten auringossa makaaminen oli pääasiassa päiväohjelmani.
Ei tässä mitään muuta ihmeellistä. Tämmöinen on ollu viikko Pariisissa ja toivottaan, että rahat riittäisi vielä pitkäksi aikaa.
-River
Ainii! Toi otsikko! Joo, Australialaiset esitteli mulle yhen helvetin hyvän hyvän bändin nimeltä Steel Panther. Se on överi-kasari-glamrockia pienellä parodisella lisäsäväyksellä maustettuna. Törkeät sanoitukset. Hauskat kylläkin. En muutakaan otsikkoo keksiny nii laitoin sit ton, koska tota me laulettiin koko viikko. Jää soimaan päähän aika pahasti.
Kuvia
 |
| Hostelliasuntomme läheinen katu |
 |
| Kantapubimme baarimikko "Scotland" |
 |
| Kantapubimme poke, Romeo |
 |
| Reissaaja itse |
 |
| Matt |
 |
| Jossain vaiheessa pöytäämme tuli shampanjaa |
 |
| Hostelliasunto. Kyseessä siis on vuokralla oleva asunto, jossa nukkumapaikkoja on seitsemän. |
 |
| Sananmukaisesti katutaidetta |
 |
| Sama homma. |
 |
| Pitihän tuolla käydä nappaamassa yksi. |
 |
| Notre Dame at 5 o'clock in the morning |
 |
| Tour Eiffel |
 |
| Darcy, joka aina ilmeistyi jostakin hotellista. Ei pitänyt kuullemma hostelleista, jonka takia asui yksin hotellissa. |
 |
| Englantilainen tuttavuus metrossa. |
 |
| Le Queen |
 |
| Näkyvillä vain pieni osa Le Queenista. |
 |
| Le Queenin vessa. What do you mean this is a gay bar? |
 |
| "The Thinker" |
maanantai 2. elokuuta 2010
Le fotos.
 |
| Kaipaaks tää ees kuvatekstiä? |
 |
| Overboard.fi sieltä parhaat tuotteet edullisimmin. |
 | |
| Pariisin juna-asema. |
 |
| Marseill... hrrr... |
 |
| Cannes, jossa muutaman tunnin pitstoppi |
 |
| Ventimiglia |
 |
| Jälleen kerran ReissuRiveri |
 |
| Italian maaseutua |
 |
| ReissuRiveri |
 |
| Ruotsalaiset ja meitsi. |
City of love my ass!
Niinkuin jotkut ovat ehkä tietoisia, olen pariisissa! Oon käyny täällä viimeks ku olin 16 kesää vanha. Silloin olin rakkaan äitini kanssa tapaamassa kummitätiäni ja hänen poikaansa dzoozia. Se reissu ei menny ihan niinku elokuvissa. Join liikaa, häpäisin itseni ja äitini oksentamalla keskelle kummitätini asuntoa. "heh" Nyt vähän fiksumalla asenteella liikenteessä.
Hieman viimeaikaisia tapahtumia.
Viimeisimmän päivityksen aikaan olin siis Marseillesis juna-asemalla. Se oli pelottava paikka täynnä epäilyttäviä ihmisiä. Fiksuinta oli siis mennä yöksi hotelliin. Se hotellihuone oli karmasevas kunnos. Hyvin se sopi kuitenki meikäläiselle, joka on just intistä tullu. Valtion majoitusolot kun ei oo mitään viiden tähden luokkaa.
Lähdin sit aamujunalla kohti Pariisia.
Olin buukannu itelleni hostellipunkan keskustasta, jonka löytäminen ei menny ihan nappiin. Ensimmäiseks rupesin opiskelemaan Pariisin metrologiikkaa. Tai oikeestaan ihan ekana koitin taistella ittelleni jostakin kartan. Saatuani sit sen sekavan kartan käteeni ja opiskeltuani metrokarttaa tarpeen verran, löysin itseni jostain itäisestä Pariisista. Se osote, joka mul oli tähä hostelliin, oliki vaan tän hostellin joidenki toimistohärdellejen osote. Kaikilta vastaan tulevilta kysyttäessä ohjeita mutisivat vaan jotai ranskaks ja jatkoivat kävelyä. Eivät oo mitään kauheen avuliaita tyyppejä nää patonginpureskelijat.
Löysin sit läheltä yhen hotellin, josta kävin kysymässä vähä neuvoa. Kyseinen hotelli oli joidenki ulkomaalaisten omistuksessa ja nehä autto sit enemmän ku mielellään. Selvis sit, et piti soittaa yhden jälkeen jonnekki numeroon, mis joku vastaa ja sopii tapaamispaikan ja sit ne vie tänne kämpille. Outo systeemi. Menin siis pariks tunniks lukemaan Harry Potteria johonki kuppilaan.
Kun kello löi yksi, menin uudestaan sinne hotellille ja näiden herrojen avustuksella sain tietää tarvittavat koordinaatit. Tieni vei mut sitte toiselle puolelle Pariisia. Tulipahan metro tutuks. Pääsin tarvittavaan paikkaan ja sit tuliki jo "James" hakee mua ja opasti mut tänne hostelliin.
Tää hostelli on kyl suht erikoinen. Tää on ihan normaali asunto, jossa vaan asutaan. Todella jees. Voi tuntee olevansa ihan jotai aitoo, olemalla kuitenki ihan turisti. :D Hieno mesta.
Täs asunnos on yhteensä 7 nukkumapaikkaa. Asunnon koko on noin 46m2. Kerrosänkymajoitus siis. Siistit tilat ja henkilökuntaki on just jees.
Pariisilaiset on paskaa sakkia. Ainakin suurin osa. Kävin katsastamas Tour Eiffelin(joo oon vitun turisti, tiiän) ja matkalla sinne koitin hymyillä ihmisille ja oisin toivonu saavani edes vienon hymyn takas. En sitä kuitenkaan sit saanu. Kaikil oli naama niin rutussa, et ei huomisesta toivoakaan. Huh huh. Kukaan "ei" puhunu englantia ja kukaan ei halunnu puhua. Olin oikeesti aika ihmeissäni, et hetkinen mikä tää paska läppä, et Pariisi ois joku rakkauden kaupunki??? Kukaan ei ees vittu hymyile! Masentuneena ihmisten masentuneisuudesta vaelsin takasi asuntooni. Huomasin kuitenki matkani varrella eräällä terassilla jonkun Pariisilaisen naisen joka HYMYILI! Oli tietysti pakko mennä juttelemaan. Esittelin itseni ranskaksi ja kohteliaasti ilmoitin, että en osaa ranskaa hevon helvettiäkään. Tää nainen sit nauro mulle ja kiitti yrityksestä puhua ranskaa. Tässä vaiheessa hänen ystävättärensä tuli paikalla ja hänkin oli ihan suht ilosen olonen. Kyselin niiltä kahelta kaikkee maan ja taivaan väliltä liittyen Pariisiin ja he sit kertosivat, et Pariisilaiset on masentuneita, itsekkäitä, ylpeitä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Join espresson naisten seuraksi ja ne opetti mulle sit kaikkii hyödyllisii lauseita. Kiitin sitten mukavasta seurasta ja palasin asuntooni pieni kipinä toivoa, että ehkä KAIKKI Pariisilaiset ei oo ihan menetettyjä.
Palattuani asuntoon, ehdin olla sisällä tasan neljä sekuntia kun jo sisällä olevat aussit, jenkit yms. toivotti mut tervettulleeksi ja pyysivät josko lähtisin heidän mukaansa juomaan viiniä Tour Eiffelin kupeeseen. Lähdin tietenkin. Hauskoja jätkiä kaikki. Varsinki noi australialaiset. Niil ei oo mikään muu mieles ku BBQ. 'oi mate, let's get some steak, shall we!' hehheh. Pariisilaiset eivät kuullemma pidä eiffeltornist. Ainaki näin ne kaks mimmii mulle kerto. Ihmeellinen paikka kylläki. Se torni on niin saatanan iso! Kylhä sitä nyt aina muisteli, et se oli iso mut et niinku VITUN iso! hahhaha. Juotiin siellä pari lasii viiniä, jonka jälkeen koko poppoo palasi takas asuntoon nukkumaan. Hauskaa ja masentavaa samaan aikaan. :)
Seuraavaks pientä galluppia!
Minne on Riverin matka suuntana seuraavaksi??? Äitini soitti mull tänä aamuna ja sano, et serkkujeni serkut on jossai Bordeauxin lähellä mökillä siin jossai rannassa. Se tietäisi siis surffausta. Toinen vaihtoehto on lähteä katsastamaan Lontoon ja Birminghamin taikuus. Kolmantena vaihtoehtona olis Hollannin tuulimyllyt. En osaa yhtään päättää, minne päin seuraavaks menisin. Voi myös ehdottaa jotain toistakin paikkaa.
Nyt meen tekee ruokaa aussijätkien kanssa.
Aurevuaaaaa
- River
Hieman viimeaikaisia tapahtumia.
Viimeisimmän päivityksen aikaan olin siis Marseillesis juna-asemalla. Se oli pelottava paikka täynnä epäilyttäviä ihmisiä. Fiksuinta oli siis mennä yöksi hotelliin. Se hotellihuone oli karmasevas kunnos. Hyvin se sopi kuitenki meikäläiselle, joka on just intistä tullu. Valtion majoitusolot kun ei oo mitään viiden tähden luokkaa.
Lähdin sit aamujunalla kohti Pariisia.
Olin buukannu itelleni hostellipunkan keskustasta, jonka löytäminen ei menny ihan nappiin. Ensimmäiseks rupesin opiskelemaan Pariisin metrologiikkaa. Tai oikeestaan ihan ekana koitin taistella ittelleni jostakin kartan. Saatuani sit sen sekavan kartan käteeni ja opiskeltuani metrokarttaa tarpeen verran, löysin itseni jostain itäisestä Pariisista. Se osote, joka mul oli tähä hostelliin, oliki vaan tän hostellin joidenki toimistohärdellejen osote. Kaikilta vastaan tulevilta kysyttäessä ohjeita mutisivat vaan jotai ranskaks ja jatkoivat kävelyä. Eivät oo mitään kauheen avuliaita tyyppejä nää patonginpureskelijat.
Löysin sit läheltä yhen hotellin, josta kävin kysymässä vähä neuvoa. Kyseinen hotelli oli joidenki ulkomaalaisten omistuksessa ja nehä autto sit enemmän ku mielellään. Selvis sit, et piti soittaa yhden jälkeen jonnekki numeroon, mis joku vastaa ja sopii tapaamispaikan ja sit ne vie tänne kämpille. Outo systeemi. Menin siis pariks tunniks lukemaan Harry Potteria johonki kuppilaan.
Kun kello löi yksi, menin uudestaan sinne hotellille ja näiden herrojen avustuksella sain tietää tarvittavat koordinaatit. Tieni vei mut sitte toiselle puolelle Pariisia. Tulipahan metro tutuks. Pääsin tarvittavaan paikkaan ja sit tuliki jo "James" hakee mua ja opasti mut tänne hostelliin.
Tää hostelli on kyl suht erikoinen. Tää on ihan normaali asunto, jossa vaan asutaan. Todella jees. Voi tuntee olevansa ihan jotai aitoo, olemalla kuitenki ihan turisti. :D Hieno mesta.
Täs asunnos on yhteensä 7 nukkumapaikkaa. Asunnon koko on noin 46m2. Kerrosänkymajoitus siis. Siistit tilat ja henkilökuntaki on just jees.
Pariisilaiset on paskaa sakkia. Ainakin suurin osa. Kävin katsastamas Tour Eiffelin(joo oon vitun turisti, tiiän) ja matkalla sinne koitin hymyillä ihmisille ja oisin toivonu saavani edes vienon hymyn takas. En sitä kuitenkaan sit saanu. Kaikil oli naama niin rutussa, et ei huomisesta toivoakaan. Huh huh. Kukaan "ei" puhunu englantia ja kukaan ei halunnu puhua. Olin oikeesti aika ihmeissäni, et hetkinen mikä tää paska läppä, et Pariisi ois joku rakkauden kaupunki??? Kukaan ei ees vittu hymyile! Masentuneena ihmisten masentuneisuudesta vaelsin takasi asuntooni. Huomasin kuitenki matkani varrella eräällä terassilla jonkun Pariisilaisen naisen joka HYMYILI! Oli tietysti pakko mennä juttelemaan. Esittelin itseni ranskaksi ja kohteliaasti ilmoitin, että en osaa ranskaa hevon helvettiäkään. Tää nainen sit nauro mulle ja kiitti yrityksestä puhua ranskaa. Tässä vaiheessa hänen ystävättärensä tuli paikalla ja hänkin oli ihan suht ilosen olonen. Kyselin niiltä kahelta kaikkee maan ja taivaan väliltä liittyen Pariisiin ja he sit kertosivat, et Pariisilaiset on masentuneita, itsekkäitä, ylpeitä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Join espresson naisten seuraksi ja ne opetti mulle sit kaikkii hyödyllisii lauseita. Kiitin sitten mukavasta seurasta ja palasin asuntooni pieni kipinä toivoa, että ehkä KAIKKI Pariisilaiset ei oo ihan menetettyjä.
Palattuani asuntoon, ehdin olla sisällä tasan neljä sekuntia kun jo sisällä olevat aussit, jenkit yms. toivotti mut tervettulleeksi ja pyysivät josko lähtisin heidän mukaansa juomaan viiniä Tour Eiffelin kupeeseen. Lähdin tietenkin. Hauskoja jätkiä kaikki. Varsinki noi australialaiset. Niil ei oo mikään muu mieles ku BBQ. 'oi mate, let's get some steak, shall we!' hehheh. Pariisilaiset eivät kuullemma pidä eiffeltornist. Ainaki näin ne kaks mimmii mulle kerto. Ihmeellinen paikka kylläki. Se torni on niin saatanan iso! Kylhä sitä nyt aina muisteli, et se oli iso mut et niinku VITUN iso! hahhaha. Juotiin siellä pari lasii viiniä, jonka jälkeen koko poppoo palasi takas asuntoon nukkumaan. Hauskaa ja masentavaa samaan aikaan. :)
Seuraavaks pientä galluppia!
Minne on Riverin matka suuntana seuraavaksi??? Äitini soitti mull tänä aamuna ja sano, et serkkujeni serkut on jossai Bordeauxin lähellä mökillä siin jossai rannassa. Se tietäisi siis surffausta. Toinen vaihtoehto on lähteä katsastamaan Lontoon ja Birminghamin taikuus. Kolmantena vaihtoehtona olis Hollannin tuulimyllyt. En osaa yhtään päättää, minne päin seuraavaks menisin. Voi myös ehdottaa jotain toistakin paikkaa.
Nyt meen tekee ruokaa aussijätkien kanssa.
Aurevuaaaaa
- River
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
