Jeaaa!

   Ei täs kyl mitää erityisempää syytä oo olla iloinen.

   Vituttanu niin paljon viime päivinä, et en oo yksinkertaisesti jaksanu kirjottaa yhtään. Jokatapauksessa, nyt on tuulet hieman laantunu nii voin taas vähä kirjata tapahtumia.

   Poistumiskieltoa tuli sit se 10 päivää. Tarkoittaa siis sitä, et meikäläinen on täällä kolme viikkoa kiinni, koska se sattu just sillee nätisti, et se poltti multa parit lomat.

  P-kausi loppu niin että räjähti. Rakkaat alokkaani, joita olin tunteella kouluttanu, siirtyi uusiin tehtäviin. Osa meni aliupseerikouluun ja osa miehistötehtäviin. Minut laitettiin kouluttaa matruuseja! Ei se nyt sinänsä oo nii perseestä, koska tääl on kaikki vanhat jalkaväkikaverit mukana ja on kiva taas nähä niit. Hienoja miehiä. Ollaan nyt noin viikko koulutettu noit säkkejä ja tälläki hetkellä ne on kattomas jotai laivoja tuol sotasatamassa.

  Täs uudes komppanias on kaikki päin vittua. Yksikön vääpeli on linjannu, et ei sais tuoda omia koneita tänne, pinkka ja punkka pitäis tehä, oikeuksia vähennetty ja kaikkee muuta samanlaist roskaa. Huoh. Se näyttääki semmoselt kuvottavalt läskilt pingviiniltä. Jep jep!

  Kaikki nyt muuten sinänsä aika mainiosti. Elämä tuntuu vähä laittavan itteensä omaa tahtii järjestykseen. Täällä kun on tällee pitkään kiinni nii ehtii aika hyvin miettii asioita. Kaikki siviilisuhdeasiat tuntuu jotenki asettuvan aika hyvin järjestykseen. Ikävän kasvaessa rupee taas tajuamaan kaikennäkösiä asioita.

  Poistumiskieltoa jäljellä vielä 5 päivää.

  Kaikennäkösiä asioita tekis mieli tännekki kirjotella. Kauheesti henkilökohtasia asioita pyörii pään sisällä ja ois kiva kertookki niist. Kivoja ja ei niin kivoja asioita. Pitäisköhän tää suojata salasanalla?

Love, Soldat